Pyrkimyksiä kohti terveempää minää - part *en tiedä kuinka mones*

Päätin tuossa vajaa viikko sitten, että meidän perheen ruokavalio suuntautuu nyt terveellisemmäksi. Tai siis ainakin yritetään. Me emme tunnetusti ole kovin voimakastahtoisia, mitä tulee mielihaluihin. Tai lähinnä niiden vastustamiseen. Koska jos jotain haluaa ja tekee mieli, siihen löytyy kyllä varmasti tahtotila.

Meillä on oikeasti ongelmana sokeri, valkoiset jauhot ja leipä. Moni ei sitä varmaan kokisi edes ongelmaksi tällä mittakaavalla. Mutta karkkihampaan kolotus on oikeasti vakavaa. Siis kun se himo iskee, eikä ole mitään millä tyydyttää sitä. Ja siitähän ei taida päästä muuta kuin vierottamalla itsensä sokerista. Toinen ongelma on leipä. Sitä on niin helppo ottaa pakkasesta nopeasti, jos ei ehdi muuta syödä. Tai jos jossain on tarjolla pullaa. Ai vitsit miten hyvää se on! Vaikka samalla tietää, että piereskely alkaa aika tarkkaan puolen tunnin kuluttua.

Maidon kanssa kävi vähän samalla lailla n. 1½ vuotta sitten. Naamasssa oli näppylöitä kuin hyttysten hyökkäyksen jäljiltä. Kun maito jäi pois ja se vähäinen vaihdettiin laktoosittomaan ja hylaan, kasvot siistiytyivät samantien. Ja sen sentään suostuin jättämään pois kertaheitolla (heti kun tajusin syy-yhteyden), koska se vaikutti huimasti ulkonäköön. Miksen siis suostuisi jättämään muutakin itselleni epäsopivaa, vaikkei siitä varsinaisesti ulkoisia merkkejä olekaan? Miksi tungen itseeni tietoisesti koko ajan jotain, mikä saa kroppani voimaan huonosti?

Meillä on nyt siis vajaa viikon ajan koitettu vähän siivoilla ruokavaliota. Ilman ehdottomuutta, koska se on se niitti onnistumattomuuteen. Vaikka kun lauantaina meni koko päivä kisoissa ja tämä äiti oli illalla vähän väsynyt, niin kebabit ruokki meidän perheen. Hairahdukset sallitaan, kunhan se hairahdus ei tarkoita "syön karkkia joka päivä". Sokerin puutos on ollut käsin kosketeltavissa, mutta koska kaapissa ei ole mitään sokeripitoista tarjolla, sitä ei millään voi sitten tyydyttää.

Mitä tulee muutoksen aikaansaamiin ruokiin ja niiden kuviin, muun elämän myllerryksen takia blogi, ohjeet ja kuvat ovat olleet vähän tauolla. Sain sentään viime viikonloppuna kisapäivän aamuna väsäämästä aamiaisesta otettua kuvat. Sen verran överi sen oli.

Lautasella oli juustomunakokkelia, pekonia, kurkkua, tomaattia, salaattia, avokadoa ja riisikakku, jossa oli edellisen päivän vegetortilloihin tehtyä hummusta ja ituja. Lähti kyllä ainakin nälkä ja selvisi päivässä pitkälle tällä tankkauksella.

Meillä on ollut ruokana siis niitä vegetortilloja, jauhelihataskuja herkullisen salaatin kera tai tällä viikolla vielä keittoa ja chili con carnea. Niin ja kuten aina, meidän keittiön reseptiikka ei mene valmiiden reseptien mukaan. Mutta kyseisistä ohjeista saa vähän muuntelemalla varsin maukasta ruokaa!

Tänään päätin vihdoin kokeilla siemennäkkäriä. Tämän ohjeen sain ukko-kullan veljen vaimolta. Ja koska näitä reseptejähän on internetin ihmeellinen maailma pullollaan, sieltä löytyy varmasti se itselle sopivin.

Kokeilin sen ensin ½:lla ohjeella, ihan varmuuden vuoksi. Ei taida tarvita sitä varmuutta ensi kerralla, sen verran hyvää siitä tuli.

 Näkkärin päällä on oivariinia, graavilohta, avokadoa ja mustapippuria

Lainasin myös Vappu Pimiän ohjeesta idean, jossa käskettiin leikkaamaan levitetty taikina pizzapyörällä valmiiksi ruuduiksi ennen uuniin laittoa, tällöin uunista tuli ulos valmiita paloja.

Eilen alkaneella kahden viikon semisti lomalla -jaksolla en taida saada upotettua varpaita santaan, vaikka kuinka niin haluaisin. Toivonmukaan saan kuitenkin vähän kiinni edes näistä hommista.

P.S. Luopumisesta kun puhutaan, niin vaikka alkoholi sisältää runsaasti sitä sokeria ja hiivaa, niin punaviinistä en ihan hevillä luovu.