Marokko kohtaa mamman keittiön

Ihan hetki siinä vierähti. Nimittäin puoli vuotta. Elämä on ollut aika hektistä. Tosin se mitään uutta meille ole, mutta ajanhallinta on ollut lievästi sanottuna kaaoksen kourissa. Mutta nyt, "pitäisi" on muuttunut vihdoin "teen" -muotoon ja kirjoitukset jatkuu.

Koska hevoset pitävät huolen siitä, ettei tämä perhe matkaile oikeasti, tehdään sitten edes keittiössä vierailuja. Eilen syöksyttiin marokkolaiseen maailmaan, alkuperäinen ohje löytyy Arlan sivuilta.


  • 900g karjalanpaistia
  • 2 sipulia
  • 2 lihaliemikuutiota
  • suolaa
  • mustapippuria 
  • kerma
  • ½ purkkia turkkilaista jogurttia
  • tomaattipyreetä
  • loraus soijakastiketta
  • vettä
  • ½ valkosipulinkynsi (yksikyntinen)
  • punainen chili
  • 1/2 granaattiomena
  • 10 kpl kuivattuja aprikooseja
  • 1 tl kanelia
  • 1 1/2 tl jauhettua juustokuminaa
  • Texas Pete Hot Sauce -kastiketta
  • fariinisokeria
Lihana käytin 900g HK:n karjalanpaistia, jonka ruskistin ja maustoin suolalla ja pippurilla. Luonnollisesti karjalanpaistin ollessa kyseessä pata muhi 175C asteisessa (kiertoilma)uunissa 3½ tuntia. Nesteeksi meni aika paljon vettä, 1 ruokakerma (jotain kummaa oli tapahtunut, se oli ainoa kerma meidän jääkaapissa) ja ½ purkkia turkkilaista jogurttia, niin että kaikki ainekset peittyivät kunnolla. Lisäsin pataan suoraan lohkotut sipulit ja pilkotut aprikoosit, jotka taisivat sulaa sinne. Chilin ja valkosipulin paistoin kanelin kanssa. Juustokuminan löysin vasta, kun paistos oli jo pakko ottaa pois liedeltä, joten sitä ei paahdettu. Samoin tomaattipyree, soija, pilkotut lihaliemikuutiot ja vähän suolaa ja pippuria meni suoraan pataan. Kun se oli tunnin muhinut, tarkistin maun ja siinä kohtaa keksin lisätä Texas Pete -kastiketta ja fariinisokeria. Meillä tämä maustaminen menee aina suun mukaan, joten tarkkoja määriä on vähän turhaa ja myös hankalaa kertoa. Kun pata oli valmista, sinne lisättiin vielä ½:n granaattiomenan siemenet. Mintun ja mantelilastutkin ostin, vaan laittamatta ne jäi.

Kaverina tarjoiltiin couscousia. Meidän perheelle lisäsin määrää 3½ dl:n. Keitin veden kasvisliemikuution kera, nostin kattilan liedeltä ja lisäsin suurimot turpoamaan. Turvonneeseen couscousiin nokare voita sulamaan ja sen jälkeen muut ainekset ja mausteita. Rusinat vaihtui korintteihin, kun neiti Teini ei rusinoita syö.

Ja pitihän sitä jotain "vihreääkin" olla, jota en ollut kyllä etukäteen tajunnut suunnitella. Kaapista löytyi onneksi kasviksia; porkkanaa, kukkakaalia ja kesäkurpitsaa. Kasvikset pilkkoen ja pikapaistaen, mausteeksi suolaa, pippuria, Texas Peteä, hunajaa, valkosipulirouhetta ja makeaa soijaa.

Tästä määrästä tuli n. 6:n ruokailija pöperöt.

Meidän keittiön ykkönen on ollut tämän talven aikana valkosipulirouhe. Meillähän käytetään valkosipulia ihan kaikessa, mihin sitä suinkin voi laittaa. Ja aina ei sitä tuoretta viitsi ja jaksa pilkkoa. Sitäpaitsi moneen kokkaukseen rouhe sopii jopa paremmin kuin tuore, vaikka aamulla paistettuihin luomumuniin, ei niihin tuore passaa lainkaan. Löysin juuri ennen joulua Sappion luomutilan valkosipulit ja tilasin myllyjä joululahjaksi ystäville. Omaan keittiöön toki jäi muutama mylly ja voin kyllä lämpimästi suositella! Sitäpaitsi palvelu on mielettömän nopeaa ja ystävällistä, jopa mattimyöhäinen sai pakettinsa ennen joulua <3

Kuva lainattu Sappion luomutilan Faceebook -sivulta luvan kanssa

Eilistä lihapataa riittää siis myös tämän päivän sapuskaksi, mutta lounaalla oli vaihteeksi vuorossa "meillä ei ole koskaan mitään" -virsi, joten mamman piti suunnata loihtimaan lounasta. Oli meillä munia, salaattijuustoa, tomaattia ja tuoretta basilikaa ja niistä pyörähti oiva munakas lounaaksi. Loraus kauramaitoa, mausteeksi suolaa, pippuria ja sitä valkosipulirouhetta.


Olemme kovasti koittaneet vähentää sokeria, vehnäjauhoja ja suklaata talven aikana. Menestys on ollut vaihtelevaa. Viikolla ei kuitenkaan osteta herkkuja (se ei luonnollisesti koske sitä, jos töihin on joku muu ostanut pullaa). Arkiviikon "paasto" tarkoittaa sitten monesti viikonloppuna leipomista. Siis oikeasti lähes joka viikonloppu. Ja tämän vkl:n leipomusta voin suositella kyllä lämpimästi, mokkapalat vähän uudella twistillä. Nämä oli aivan tajuttoman hyviä! Toki olen myös oppinut kuuntelemaan kroppaani talven aikana ja se osaa kertoa nykyään aika hyvin, ettei valkoinen jauho sovi sitten pätkän vertaa. Mutta kuten sanoin, kuulen kyllä ja tiedostan, en silti aina kuuntelle ja usko.


 P.S. Täällä kyökissä koitetaan arkisin painottaa enenevässä määrin kasvisruokiin, onnistumisprosentin vielä vaihdellessa melkoisesti.

Kommentit

Suositut tekstit