Keskiviikkoillan vähän fiinimpi dinneri
Ei mennyt lopulta ihan niin kuin olin suunnitellut, että 4 päivää ennen pääsiäistä syödään kasvisruokaa. Keskiviikkona pappa (siis isäni) sanoi menevänsä hakemaan Sokkarista (Lahden Sokos) entrecotea ja kysyi, kelpaako meille. Öö, no arvaa?! Sattui olemaan vielä valmennuspäivä ja myöhäinen kotiinpaluu, joten härkispullien teko ei ihan ollut päällimmäisenä mielessä enää siihen aikaan. Niinpä hain tallillta tullessa pussin valmiita lohkoperunoita ja salaattia ja huristin kotiin leikkaamaan lihaa. Monella tämä tällainen lihaisa ruoka saattaa olla ihan arkipäivää, meillä syödään pihvejä tosi harvoin.
En tajunnut katsoa, kuinka paljon siinä lihappaketissa oli, mutta lopulta tästä tuli kahden päivän ruoka. Lihat sai seistä pöydällä tunnin, sen jälkeen paistoin ne kuumalla pannulla oliiviöljy-voi -seoksessa kauniin ruskeiksi, mutta silti vielä mediumeiksi. Päälle suolaa ja rouhittua mustapippuria, muuta ne ei tarvitse.
Valkosipulivoissa oli pieni pala voita, pari valkosipulinkynttä murskattuna, hitunen suolaa ja pippuria. Voi pitää hieman pehmentää mikrossa, sekoittaa siihen muut aineet ja kääriä kelmuun pötköksi. Sitten hetkeksi pakkaseen kovettumaan.
Tämän kertaisessa chilimajoneesissa oli ihan sitä itseää, oikeaa chiliä, kun sellainen kaapista löytyi. Pohjana oli aioli yhdellä valkosipulinkynnellä. Lisäksi oli tuore chili pilkottuna (siemenet poistettuna) ja ripaus sokeria. Ai vitsit, että tämä oli hyvää!
Salaatti oli valmis pussi, johon pilkottiin mozzarellapallo.
Niin hyvää ruokaa! Nälkä vaan oli melkoinen, joten sitä lähinnä ahnehti nauttimisen sijaan. Aikani katselin saarrekkeella olevaan avattua viinipulloa, että tämän kanssa kyllä pitäisi ottaa lasi viiniä. Neiti Teini ilmeisesti huomasi kaihoisan katseeni ja totesi, että "kai sä nyt voit yhden lasin ottaa?" Olen pitänyt ihan periaatteena, etten viikolla ota edes sitä lasillista. Mutta toisaalta kukapa sitä oikeasti kieltää ja tällaisen ruoan kanssa se nyt vaan kuuluu asiaan. Joten otin sen viinilasillisen.
P.S. Mitä tekee kätevä emäntä, kun lupaa itselleen chillailu-pääsiäisen? No ruokaa tietty koko ajan.
En tajunnut katsoa, kuinka paljon siinä lihappaketissa oli, mutta lopulta tästä tuli kahden päivän ruoka. Lihat sai seistä pöydällä tunnin, sen jälkeen paistoin ne kuumalla pannulla oliiviöljy-voi -seoksessa kauniin ruskeiksi, mutta silti vielä mediumeiksi. Päälle suolaa ja rouhittua mustapippuria, muuta ne ei tarvitse.
Valkosipulivoissa oli pieni pala voita, pari valkosipulinkynttä murskattuna, hitunen suolaa ja pippuria. Voi pitää hieman pehmentää mikrossa, sekoittaa siihen muut aineet ja kääriä kelmuun pötköksi. Sitten hetkeksi pakkaseen kovettumaan.
Tämän kertaisessa chilimajoneesissa oli ihan sitä itseää, oikeaa chiliä, kun sellainen kaapista löytyi. Pohjana oli aioli yhdellä valkosipulinkynnellä. Lisäksi oli tuore chili pilkottuna (siemenet poistettuna) ja ripaus sokeria. Ai vitsit, että tämä oli hyvää!
Salaatti oli valmis pussi, johon pilkottiin mozzarellapallo.
Niin hyvää ruokaa! Nälkä vaan oli melkoinen, joten sitä lähinnä ahnehti nauttimisen sijaan. Aikani katselin saarrekkeella olevaan avattua viinipulloa, että tämän kanssa kyllä pitäisi ottaa lasi viiniä. Neiti Teini ilmeisesti huomasi kaihoisan katseeni ja totesi, että "kai sä nyt voit yhden lasin ottaa?" Olen pitänyt ihan periaatteena, etten viikolla ota edes sitä lasillista. Mutta toisaalta kukapa sitä oikeasti kieltää ja tällaisen ruoan kanssa se nyt vaan kuuluu asiaan. Joten otin sen viinilasillisen.
P.S. Mitä tekee kätevä emäntä, kun lupaa itselleen chillailu-pääsiäisen? No ruokaa tietty koko ajan.
Kommentit
Lähetä kommentti