Keitto, joka maistuu paljon paremmalta kuin kuulostaa

Tuolla juuri peräkärrystä puita heitellessä vajaa mietin, että voisi kai sitä ihminen joskus helpommallakin päästä, kuin asumalla puulämmitteisessä vanhassa omakotitalossa. Ei sillä, olen toki etsimässä itselleni vielä suurempaa työmaata, hevostilaa. Mutta uskoisin sillä olevan edes vähän merkitystä, teetkö jotain mitä rakastat, vai jotain, mitä inhoat, mutta on silti pakko. Joku voisi sanoa tähän, että pakko ei ole kuin kuolla. Totta sekin, mutta kylmä suihku ei ihan kauheasti houkuttele.
Tosin vaikka välillä kuinka sapettaisi kaikki hommat, ei minusta enää kerrostaloeläjäksi olisi, vaikka se olisikin niin kovin helppoa. Olen liian allerginen melulle ja naapureiden äänille. Että nyt on puita taas hetkeksi, joten pohdinnoista tämän päivän keittoon.

Noudatin, kumma kyllä, ohjetta aika tarkasti. Tosin perunoiden painoa en nyt ihan tiedä, en myöskään kukkakaalin. Kasvisliemikuutioita oli vaan 2, koska ne loppui. Ja sulatejuusto oli ihan tavallista. Lisäksi laitoin aika reippaasti suolaa, pippuria ja chilirouhetta. Mutta täytyy sanoa, että kun kunnolla maustaa, mistä tahansa aineksista saa erittäin maukasta. Koska tämä oli oikeasti hyvää, jopa neiti Teinin mielestä.

Keskimmäisestä kuvasta ehkä näkee, että olihan siinä öljyn seassa vähän voitakin, missä niitä kasviksia kuullotin. Sitäkään en oikein koskaan teen, että kuullottaisin niitä etukäteeen, tänään päätin kuitenkin kokeilla. En sitten tiedä, miten ne mahtaa erota, jos suoraan alkaa keittämään, joku viisaampi voi kenties kertoa. Tätä voi siis tehdä toistekin, nopeaa, helppoa, edullista ja hyvää.

P.S. Kun niitä omppuja on nyt tuolla maassa aika runsaasti, niin ne voisi olla himppasen helpompi kerätä, jos niiden yli ei ensin ajaisi autolla... Tuli vaan mieleen.