Huutohan siitä tulee

Nimittäin ruoasta, kun neiti Teini tulee koulusta ja kuulee, mitä meillä tänään syödään. Ja niin siinä tosiaan kävi. Kysyi, mitä meillä on ruokana. Ja heti perään alkoi huuto, että "taas keittoa, justhan meillä vasta oli (viime viikolla ja neiti Teini söi sitä yhden päivän)! Ja vielä tollasta keittoa! Onko siinä omenaa??" No onhan siinä. Ja myönnän itsekin, että kuulostaahan tämä vähän ehkä omituiselta. Ei varmaan kaikille, mutta minulle kyllä.

No ainakin omenat oli omasta pihasta ja sain pari hävitettyä jonnekin. Ehkä vastedes tyydyn kuitenkin niihin omenapiirakoihin, ne kun on kuitenkin takuuvarmoja. Omenia meinaan edelleen riittää ja riittää, vaikka niitä on taas tippunut maahan pari kottikärryllistä. Onhan tästä jo kaksi päivää, kun ne sieltä maasta korjattiin.

Kuvaakaan en siinä kaikessa tohinassa muistanut ottaa kuin vasta puoliksi syödystä annoksesta. Ehkä keitto ja kuva sitten kohtaavat tässä.

Kasvisliemikuutioita oli 2, lisäksi oli suolaa, pippuria ja chilirouhetta, sulateuusto oli maustamatonta. Ei se oikeasti pahaa ollut, ihan syötävää. Mutta aavistuksen... mielenkiintoista ehkä. Kyllä se koko lautasellinen meni ja lopun keiton otan huomenna töihin evääksi. Mutta ei meillä tätä kyllä toiste tehdä.

P.S. Ihanaa kun meidän lapsi hengailee kamujensa kanssa <3