Grilli tulille, satoi tai paistoi
Tämän päiväisen safkan, grillattua naudan paistia ja panzanellaa, olisi voinut kyllä siirtää sisällekin. Paisti vaan ensin pannulle ja väriä pintaan ja sitten hetkeksi (mittarin kanssa) uuniin. Mutta ei siellä nyt niin kovaa satanut, ainakaan juuri sillä hetkellä, joten paisti painui suunnitellusti grilliin. Meinasin kyllä ensin säikähtää, että taas on kaasu loppu, kun sytytys antoin hetken odottaa itseään... Pitänee käydä vaihtamassa autotallista se tyhjä pullo täyteen, ettei niin pääse käymään.
Naudan paistiin hieroin pintaan vaan suolaa ja pippuria ja hieman oliiviöljyä. Annoin sen seistä tunnin huoneenlämmössä ja sitten kuumaan grilliin. Pinnat kiinni ja sen jälkeen käännellen hissukseen kuvun alla. Yhteensä se oli siellä reilu 15 minuuttia. Minulle aina muistetaan vitsailla, että mitä verisempi pihvi, sitä parempi se minun mielestäni on. Mutta olisi tämä voinut siellä grillissä kyllä hitusen kauemmin olla... (enkä edes valitse pihviäni verisenä, mistä lie saanut se legenda alkunsa... :D ) Grillauksen jälkeen paisti meni folioon vetäytymään n. 15 minuutiksi. Sitten siivuiksi, mitä ohuemmiksi, sen parempi. Päälle laitoin vielä hitusen gourmet sormisuolaa. Ei ehkä paras paistivalinta itsessään, mutta maku oli mitä mainion!
Paistin "kastikkeen" virkaa hoiti tänään yrttiöljy. Ihan uusi keksintö meillä, mutta se kyllä toimi! Yrttejähän voi vaihdella makunsa mukaan, samoin toki mausteita.
Naudan paistiin hieroin pintaan vaan suolaa ja pippuria ja hieman oliiviöljyä. Annoin sen seistä tunnin huoneenlämmössä ja sitten kuumaan grilliin. Pinnat kiinni ja sen jälkeen käännellen hissukseen kuvun alla. Yhteensä se oli siellä reilu 15 minuuttia. Minulle aina muistetaan vitsailla, että mitä verisempi pihvi, sitä parempi se minun mielestäni on. Mutta olisi tämä voinut siellä grillissä kyllä hitusen kauemmin olla... (enkä edes valitse pihviäni verisenä, mistä lie saanut se legenda alkunsa... :D ) Grillauksen jälkeen paisti meni folioon vetäytymään n. 15 minuutiksi. Sitten siivuiksi, mitä ohuemmiksi, sen parempi. Päälle laitoin vielä hitusen gourmet sormisuolaa. Ei ehkä paras paistivalinta itsessään, mutta maku oli mitä mainion!
Paistin "kastikkeen" virkaa hoiti tänään yrttiöljy. Ihan uusi keksintö meillä, mutta se kyllä toimi! Yrttejähän voi vaihdella makunsa mukaan, samoin toki mausteita.
basilikaa
thaibasilikaa
persiljaa
ruohosipulia
2 (pientä) valkosipulinkyntä
sormisuolaa
pippuria
chiliä
sokeria
oliiviöljyä
1 rkl punaviinietikkaa
Silppua yrtit, murskaa valkosipulinkynnet ja sekoita kaikki ainekset keskenään, mausta makusi mukaan.
Lihan kyytipoikana oli panzanella salaattia, ensimmäinen kerta tämäkin. Alkuperäinen ohje löytyy täältä.
Mitä tein erilailla, niin en oikein aina ymmärrä öljyn määrää ohjeissa, eihän se mihinkään riitä :P Minusta. Joten oliiviöljyä kului "hiukan enemmän", leipäpalat tarvitsivat sitä, samoin pannu jolle parsat meni paistumaan. Parsaa meni koko nippu. Niin ja vartavasten menin tänän kauppaan hakemaan mozzarellaa, kun sen eilen unohdin, niin unohdin sen sitten myös tästä salaatista... Kastikkeeseenkin meni hitusen enemmän öljyä, samoin sokeria, etikkaa taas vähemmän. Niin ja laitoin vähän myös suolaa, kuten parsoihinkin paistovaiheessa. Tämä oli tosi hyvää! Paitsi että ehkä ei ole kahden päivän ruoka, leipäpalat saattaa olla huomenna jo vähän vetisiä...
P.S. Se mozzarella, joka unohtui jääkaappiin, päätyi neiti Teinin iltapalaksi :)
iso tomaatti
mozzarellapallo
basilikaa
suolaa
pippuria
balsamicosiirappia
Kommentit
Lähetä kommentti